Nykyään tutkitaan ja puhutaan paljon työelämän psykologisesta turvallisuudesta – hyvä niin! Psykologisella turvallisuudella ymmärretään muun muassa työyhteisön tilaa, jossa vallitsee kannustava luottamuksen ilmapiiri. Se rohkaisee kaikkia keskusteluun, kyseenalaistamiseen ja kysymysten esittämiseen ilman pelkoa toisten negatiivisista reaktioista. Tämä mahdollistaa osallistumisen sekä omien ajatusten ja mielipiteiden ääneen puhumisen ketään loukkaamatta.

Matala psykologinen turvallisuus voi ilmetä esimerkiksi hiljaisuutena. Esihenkilöt eivät välttämättä tunnista sitä, vaan se voidaan tulkita näennäisenä yksimielisyytenä. Hiljaisuutta voivat aiheuttaa muun muassa epäasialliseksi tai epäoikeudenmukaiseksi koettu toiminta sekä epäeettinen johtaminen, kuten tiedon pimittäminen ja vääränlainen vallankäyttö. Pelolla johtaminen lisää yleensä negatiivisuutta ja kriittisyyttä työyhteisössä, mikä rikkoo turvallisuuden tunnetta. Matala psykologinen turvallisuus voi aiheuttaa myös enemmän turvallisuuspoikkeamia.

Esihenkilöt ovat avainasemassa työilmapiiriä luotaessa ja ylläpidettäessä. Työyhteisön jäsenten tunne arvostuksesta ja oikeudesta tulla kuulluksi on todella merkityksellistä. Jokaisen on voitava myöntää virheensä ilman pelkoa henkilöön kohdistuvasta epäasiallisesta kritiikistä. Vastuu työilmapiiristä kuuluu tietenkin kaikille. Vahva esihenkilö pystyy arvioimaan ja kehittämään omaa toimintaansa sekä ottamaan vastaan palautetta avoimessa vuorovaikutuksessa. Tällainen ilmapiiri vahvistaa itseluottamusta, keskustelukulttuuria, henkilöstön hyvinvointia ja psykologista turvallisuutta. Turvallisuuden tunne lisää muun muassa tuottavuutta, innovaatioita, luovuutta ja sitoutuneisuutta.

Psykologisen turvallisuuden tunne luodaan arjen vuorovaikutuksessa. Erityisesti kriisitilanteisiin varautuvien yhteisöjen tulee varmistaa psykologisen turvallisuuden tilannekuvan yhteinen ymmärrys tavoitteiden saavuttamiseksi. Kriisitilanteista selviäminen edellyttää hyvää turvallisuuden tunnetta koko yhteisöltä.

Yhteisöllisyyttä lisäävät ihmisläheinen, inhimillinen, ratkaisukeskeinen sekä hyvinvointia ja keskinäistä luottamusta rakentava johtaminen. Nämä ovat keskeisiä asioita varautumisessa kriisitilanteisiin ja poikkeusoloihin. Psykologinen turvallisuus lisää resilienssiä yksilö-, työyhteisö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasoilla.

Työyhteisön vahva psykologinen turvallisuus on myös kilpailuetu henkilöstöä rekrytoitaessa sekä sitoutumisessa, kustannustehokkuudessa ja pysyvyydessä. Vahva yhteisöllinen turvallisuuden tunne vähentää myös poissaoloja. Psykologisen turvallisuuden eteen tehtävä työ on osa varautumista.

Työnantajien tulisi siis huolehtia henkilöstön työkyvystä ja työhyvinvoinnista. Voisiko työyhteisöjen paremmalla psykologisella turvallisuudella vähentää esimerkiksi kaupungin ja hyvinvointialueen henkilöstön sairauspäivistä aiheutuvia kustannuksia?