Suomi pääsi irti jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan miinakieltosopimuksesta lauantaina 10.1.2026 kuuden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä. Päätös on merkittävä Suomen puolustuksen suorituskyvyn kannalta. Turvallisuusympäristömme muutos edellytti tämän päätöksen tekemistä. Miinoitteiden käytöllä hidastetaan ja kulutetaan hyökkääjää sekä ohjataan hyökkääjän liikettä puolustajan haluamaan suuntaan. Päätöksellä vahvistetaan Suomen itärajan ja koko sotilasliiton puolustusta itäisellä suunnalla.

Suomi päätti luopua yli 14 vuotta sitten jalkaväkimiinoista ja liittyä miinakieltosopimukseen. Sopimus kielsi jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin varastoinnin ja kuljetuksen. Tuolloin elettiin sinisilmäisyyden aikaa, jolloin poliittiset päättäjät uskoivat itänaapurimme demokraattisen kehitykseen. Euroopassa Venäjä on ollut ainoa sopimuksen ulkopuolella oleva maa.

Miinojen käyttö yhdessä epäsuoran tulen, erilaisten esteiden, liikkuvuuden ja tiedustelun kanssa mahdollistaa viivytys- ja puolustustaistelut. Näillä keinoin voidaan hidastaa ja kuluttaa hyökkääjää sekä voittaa aikaa oman toiminnan uudelleen järjestämiseen sekä reservin joukkojen toiminnalle. Miinoitteilla säästetään maatamme puolustavien sotilaittemme henkiä.

Osalle reserviläisistä jalkaväkimiinat ovat ennestään tuttuja varusmiesajalta ja kertausharjoituksista. Nuoremmat reserviläiset ja varusmiehet eivät ole saaneet jalkaväkimiinoille koulutusta, joka nyt käynnistetään Puolustusvoimissa. Jalkaväkimiinojen käyttöönottaminen ei tarkoita maaston miinoittamista vaan miinojen tuotantoa varastoon kriisitilanteiden ja sodan varalle sekä miinojen käytön kouluttamista ja ottamista osaksi operatiivista puolustussuunnitelmaa. Vasta tilanteen niin vaatiessa, maasto miinoitetaan suunnitelmien mukaisesti. Miinoitteista laaditaan sulutteen selosteet ja yksityiskohtaiset kartat, joiden perusteella miinoitteet voidaan myös tarvittaessa purkaa.